"Hei ystäväiseni! Olen pahoillani, että jotkut olivat hyökänneet kulkuettanne vastaan. Nimittely ja muu kiusaaminen eivät ole milloinkaan oikein. Fyysinen ja henkinen väkivalta on tuomittavaa!
En varmaankaan pysty ymmärtämään pohjimmiltaan, miksi te rakastatte toisianne, mies miestä, nainen naista. En myöskään tiedä, oletteko koskaan kyseenalaistaneet valintaanne? Joka tapauksessa me olemme aikuisia, eli voi olettaa että olemme tarpeeksi fiksuja vastaamaan valinnoistamme.
Toivon teiltä kuitenkin kunnioitusta ja suvaitsevaisuutta niitä kohtaan, itseni mukaan lukien, joiden mielestä oikein on vain miehen ja naisen välinen parisuhde ja avioliitto. Se on mielestämme Raamatun mukainen asia, eikä tämä ole mitenkään vanhentunut. Ei ole kysymys mistään fobiasta, vaan perinteisestä tavasta tulkita Raamattua.
Ympärillämme media rummuttaa sanomaanne. Siitä huolimatta haluaisin haastaa teitä pohtimaan, mikä on oikein ja väärin. Joskus tosiasioiden tunnustaminen voi tehdä kipeääkin. Jos mietitte, onko suhteenne oikein, etsikää vastauksia avoimin mielin Jumalan Sanasta eli Raamatusta. Jos Jumalan Sana koskettaa ja Pyhä Henki kehottaa parannukseen, on mahdollista palata takaisin.
En sano, että tällainen muutos olisi helppo, päinvastoin. Uskon kuitenkin, että se on mahdollinen. Jos tällaiseen muutosprosessiin haluaa lähteä, tukea on tarjolla. On ihmisiä, jotka eivät "heitä kivellä" lankeemuksen tullessa, ja ovat kärsivällisiä ja ymmärtäväisiä.
Saatatte ajatella eri tavoin kuin minä. Tällöin, pyritäänhän molemminpuoliseen kunnioitukseen ja suvaitsevaisuuteen. Se on ihmisarvon osoittamista. Ystävällisin terveisin
Samuel-pappi"
Vai niin. En pohjimmiltani ole vaikuttamishaluinen, mutta tällaista tekstiä, jossa ehdotetaan Jumalan rakkaus lipevin ja selkeästi tekopyhin sanoin, en voinut sivuuttaa. Kirjoitin vastineen omalla nimelläni ja se julkaistiin kokonaisuudessaan heti seuraavalla viikolla, eli 25.8.2010.
"Hyvä Samuel-pappi,
Kirjoitit 18.8.2010 Uudessa Rovaniemessä Kirjeessäsi näennäisesti ymmärtävin sanankääntein asiasta, jota olet varmasti pohtinut. Pyydän sinua pohtimaan tarkemmin ja etenkin sitä, mitä omassa kirjoituksessasi halusit sanoa, sillä selväksi se ei käynyt.
Et käytä suoraan sanoja homo, lesbo tms. Kun kuitenkin tunnustat, ettet ymmärrä naisen rakkautta naiseen tai miehen rakkautta mieheen, kohdistat viestisi homoseksuaaleille. Alkusanoissa ulkoistat viime kesänä Helsingissä järjestettyyn pride-kulkueeseen hyökänneet ihmiset itsesi kaltaisista ihmisistä. Pohdin kuitenkin itse millaisista kodeista ja kotien opeista hyökkääjät olivat alunperin saaneet idean käydä kyynelkaasun ja savupommien kera kulkueen kimppuun. Hyökkääjät, tai kuten sanoit, "jotkut", eivät ole vain persoonattomia ja kasvottomia ihmisiä jossain minne emme näe, vaan kuten homoseksuaalejakin, heitä voi tulla ja tuleekin päivittäin vastaan.
Näkemystäsi tukevaan, niinsanottuun perinteiseen tapaan tulkita Raamattua en suuremmin voi puuttua, sillä kukaan ei ole pystynyt selittämään mitä se varsinaisesti on etenkin ristiriitaisuuksiensa valossa. Mies ei saa maata miehen kanssa kuten makaa naisen kanssa, mutta kuitenkaan emme riennä pesemään vaatteitamme koskettuamme "kuukautistilassa" olevan naisen makuusijaa saati koe itseämme sen vuoksi epäpuhtaaksi. Rohkenen ajatella kyseisten sääntöjen laatimiseen vaikuttaneen esimerkiksi tuolloin vallinneet taisteluissa käytetyt keinot häpäistä vastapuoli, hygieeniset olosuhteet sekä muut seikat, jotka ovat roimasti muuttuneet noin 2000 vuodessa. Valitettavasti henkinen kehitys on hitaampaa.
Murheellisinta on väitteesi, että homoseksuaalisuus on valinta. Takuulla suurin osa homoseksuaaleista on "kyseenalaistanut" valintansa, eli potenut erilaisuuttaan ympäristön rummuttaessa median ohella ei pelkästään homoseksuaalisuuden sanomaa, vaan myös perinteisten arvojen perinteikästä noudattamista, muun muassa heteronormatiivisuutta. Haluaisit haastaa homoseksuaalit pohtimaan oikeaa ja väärää, vaikka tosiasioiden tunnustaminen sattuisikin. Mikä on tämä tunnustettava tosiasia? Että homoseksuaalisuus on väärin ja parannettavissa Jumalan Sanalla, jolloin eheytetty homoseksuaali "palaa takaisin".
Olen itse ollut kolme vuotta parisuhteessa naisen kanssa. Homoseksuaali olen ollut luultavasti syntymästäni saakka, sillä en ole tehnyt valintaa miesten ja naisten välillä. Uskovainen olen ollut useita vuosia, joiden aikana olen toki pohtinut myös Jumalan hyväksymistä ja hyväksymättömyyttä ja kärsinyt ulkopuolisuudesta niin kirkossa kuin yksin Jumalalle puhuessanikin. Ennen nykyistä seurustelukumppaniani olin kaikesta vilpittömästä rakkaudesta ulkopuolinen sekä tietoisesti syntejä toistava. Siihen elämään ja siksi ihmiseksikö tulisi palata nyt, kun kykenen rakastamaan inhimillisyyden asettamin raamein kuitenkin ehdottomasti ja kunnioittavasti niin muita, itseäni kuin elämääkin? Karkeasti ajatellen ajatusmaailmasi mukaan tarpeeksi Pyhää Henkeä itseeni imettyäni kykenisin rakastamaan myös miehiä romanttisessa mielessä. Kysyn kuitenkin, enkö omana itsenäni, Jumalan kuvaksi luotuna ja Jumalasta turvaa etsivänä, ole jo perillä?
Ajattelen, kuten ennakoitkin, eri tavoin kanssasi. Kuin sinä myös minä toivon molemminpuolista suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta. Ehkä joskus ei ole enää tarpeellista tällä tavoin valita puoliaan tai tulla jaotelluksi toiselle puolelle. Ehkä joskus ihmisarvo kuuluu lähtökohtaisesti kaikille, edes nykyistä suuremmalle osalle ihmisistä, ja Raamatun kirjaimellisen tulkinnan sijaan todella sekä rakastaisimme että kunnioittaisimme lähimmäisiämme sellaisina kuin he ovat.
Ystävällisesti,
Kirjoitit 18.8.2010 Uudessa Rovaniemessä Kirjeessäsi näennäisesti ymmärtävin sanankääntein asiasta, jota olet varmasti pohtinut. Pyydän sinua pohtimaan tarkemmin ja etenkin sitä, mitä omassa kirjoituksessasi halusit sanoa, sillä selväksi se ei käynyt.
Et käytä suoraan sanoja homo, lesbo tms. Kun kuitenkin tunnustat, ettet ymmärrä naisen rakkautta naiseen tai miehen rakkautta mieheen, kohdistat viestisi homoseksuaaleille. Alkusanoissa ulkoistat viime kesänä Helsingissä järjestettyyn pride-kulkueeseen hyökänneet ihmiset itsesi kaltaisista ihmisistä. Pohdin kuitenkin itse millaisista kodeista ja kotien opeista hyökkääjät olivat alunperin saaneet idean käydä kyynelkaasun ja savupommien kera kulkueen kimppuun. Hyökkääjät, tai kuten sanoit, "jotkut", eivät ole vain persoonattomia ja kasvottomia ihmisiä jossain minne emme näe, vaan kuten homoseksuaalejakin, heitä voi tulla ja tuleekin päivittäin vastaan.
Näkemystäsi tukevaan, niinsanottuun perinteiseen tapaan tulkita Raamattua en suuremmin voi puuttua, sillä kukaan ei ole pystynyt selittämään mitä se varsinaisesti on etenkin ristiriitaisuuksiensa valossa. Mies ei saa maata miehen kanssa kuten makaa naisen kanssa, mutta kuitenkaan emme riennä pesemään vaatteitamme koskettuamme "kuukautistilassa" olevan naisen makuusijaa saati koe itseämme sen vuoksi epäpuhtaaksi. Rohkenen ajatella kyseisten sääntöjen laatimiseen vaikuttaneen esimerkiksi tuolloin vallinneet taisteluissa käytetyt keinot häpäistä vastapuoli, hygieeniset olosuhteet sekä muut seikat, jotka ovat roimasti muuttuneet noin 2000 vuodessa. Valitettavasti henkinen kehitys on hitaampaa.
Murheellisinta on väitteesi, että homoseksuaalisuus on valinta. Takuulla suurin osa homoseksuaaleista on "kyseenalaistanut" valintansa, eli potenut erilaisuuttaan ympäristön rummuttaessa median ohella ei pelkästään homoseksuaalisuuden sanomaa, vaan myös perinteisten arvojen perinteikästä noudattamista, muun muassa heteronormatiivisuutta. Haluaisit haastaa homoseksuaalit pohtimaan oikeaa ja väärää, vaikka tosiasioiden tunnustaminen sattuisikin. Mikä on tämä tunnustettava tosiasia? Että homoseksuaalisuus on väärin ja parannettavissa Jumalan Sanalla, jolloin eheytetty homoseksuaali "palaa takaisin".
Olen itse ollut kolme vuotta parisuhteessa naisen kanssa. Homoseksuaali olen ollut luultavasti syntymästäni saakka, sillä en ole tehnyt valintaa miesten ja naisten välillä. Uskovainen olen ollut useita vuosia, joiden aikana olen toki pohtinut myös Jumalan hyväksymistä ja hyväksymättömyyttä ja kärsinyt ulkopuolisuudesta niin kirkossa kuin yksin Jumalalle puhuessanikin. Ennen nykyistä seurustelukumppaniani olin kaikesta vilpittömästä rakkaudesta ulkopuolinen sekä tietoisesti syntejä toistava. Siihen elämään ja siksi ihmiseksikö tulisi palata nyt, kun kykenen rakastamaan inhimillisyyden asettamin raamein kuitenkin ehdottomasti ja kunnioittavasti niin muita, itseäni kuin elämääkin? Karkeasti ajatellen ajatusmaailmasi mukaan tarpeeksi Pyhää Henkeä itseeni imettyäni kykenisin rakastamaan myös miehiä romanttisessa mielessä. Kysyn kuitenkin, enkö omana itsenäni, Jumalan kuvaksi luotuna ja Jumalasta turvaa etsivänä, ole jo perillä?
Ajattelen, kuten ennakoitkin, eri tavoin kanssasi. Kuin sinä myös minä toivon molemminpuolista suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta. Ehkä joskus ei ole enää tarpeellista tällä tavoin valita puoliaan tai tulla jaotelluksi toiselle puolelle. Ehkä joskus ihmisarvo kuuluu lähtökohtaisesti kaikille, edes nykyistä suuremmalle osalle ihmisistä, ja Raamatun kirjaimellisen tulkinnan sijaan todella sekä rakastaisimme että kunnioittaisimme lähimmäisiämme sellaisina kuin he ovat.
Ystävällisesti,
Tämän jälkeen olen käynyt Samuel-papin kanssa keskustelua sähköpostitse, tämän toiveesta. Tosin en kykene varsinaisesti kutsumaan keskusteluksi kommunikointia, jossa eriteltyä pohdintaa seuraa suoria, näennäisesti tilanteeseen sopivia lainauksia Raamatusta. Jos lähtökohdat ovat täysin erit - onko homoseksuaalisuus syntiä vai ei - on mahdotonta kuvitella keskustelun kulkevan mitenkään hedelmällisesti. Huomioiden siis sen, että pelkkä siteeraaminen ei vie asioita kovinkaan eteenpäin. Ei minua tarvitse lyödä Raamatulla päähän, kirjat ovat lukemista varten. Tulkinta olisi myös suotavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti