Nallepuuhia

Muusitoukista löytyy monen muun hyvän asian lisäksi myös luovuutta ja tekemisen iloa. Kevättalvella, kun aurinko alkaa jo lämmittää ja karhut kääntävät kylkeä talviunillaan, voi luova muusitoukka askaroida omassa talvipesässään vaikka karhumaisten puuhien parissa.

Ärjy-herra

Ensin Mukka-muusitoukkaa puraisi virkkuukärpänen. Tuloksena tuli muun muassa olkalaukku, lapasia ja monia herttaisia amigurumeja. Lahjaksi Ketulle Mukka virkkasi mustasta langasta nallen, ja nallelle komean punaisen kaulahuivin. Virkattu nalle nimettiin Ärjyksi, koska se vaikutti melko kipakkaluonteiselta kaikessa suurisilmäisessä pörhöisyydessään.

Nyrkillinen tiivistä ja häkeltynyttä huopaa.

Sitten Kettu-muusitoukka huovutti työharjoittelun ohessa Ärjylle vähemmän kipakan kumppanin. Kuivaneulahuovutuskokeilusta piti ensin tulla turkoosi valas, mutta vapaalla kädellä vailla tarkkoja suunnitelmia villa alkoikin muotoutua joksikin monihaaraisemmaksi otukseksi. Ja nallehan siitä tuli. Turkoosi, häkeltynyt nalle. Muutama sormi tuli puhkottua piloille prosessin aikana, mutta: no pain - no gain!

Nallekarkkien allasbileet.

Viimeinen nalleaiheinen puuhastelu lähti Leijona-pullon jämästä ja karkkipussista. Kourallinen punaisia nallekarkkeja pullon suusta sisään ja korkki kiinni. Tänään, kun ainesten sekoittamisesta on kulunut reilu vuorokausi, nallekarkkien pinnasta on liuennut ainakin väriä alkoholiin. Maku testataan myöhemmin. Suositeltu tekeytymisaika on useita päiviä, ehkä viikko. Jäämme odottelemaan maistamishetkeä malttamattomina...

Odotellessa voi ottaa vaikka torkut.

Vinoissa kinoissa

Pari muusitoukkaa osallistui tänä vuonna 20 vuotta täyttäneen Vinokinon Oulun esityskierrokselle. Perjantaina 21.10. tarkastelimme dokumenttia nimeltä Hello, my name is Lesbian. Toinen toukista sai suuren inspiraation matkustaa heti säiden salliessa Femø-saarelle nauttimaan naiseuden iloisesta luonteesta muiden maailmaa syleilevien (vaikkakin hieman pelottavien) naisolioiden kanssa, kun taas toinen tyytyi nyrpistelemään ajatukselle ja jammailemaan pienellä istuintilallaan Fagget Fairys:n Feed the Horse -biisin tahtiin niin että kopse vain kävi! Tsek.

Erilaista joulua

Jouluun valmistautuminen on loppusuoralla. Vitkastelijat ehtivät vielä painua nauttimaan ostoskeskusten intiimin läheisistä tunnelmista lahjojenhankinnan merkeissä, mikäli välttämättä haluavat seisoskella kassajonoissa turhautumiseen asti parinkymmenen muun yhtä tuskastuneen kansalaisen kanssa.

Vanhasta tottumuksesta ostin kaikista läheisimmille ihmisille lahjoja toki itsekin, tosin karsien lahjojen määrän yhteen tai kahteen pakettiin, ja jouluaattona syötäväksi pöydälle paiskataan perinteinen joulukinkku, mutta muutoin en tänä vuonna vietä joulua. Isäni kuoli reilut yhdeksän kuukautta sitten, ja suurinpiirtein ainoa asia, jossa lohduttajat osuivat oikeaan oli se, että ensimmäinen joulu läheisen kuoleman jälkeen kirpaisee ja sattuu eniten. Joulu on perhejuhla, ja useimmiten juuri se juhla, jonka valmisteluun käytetään eniten aikaa - jotkut aloittavat jo loka-marraskuussa. Monet järjestelyt ovat myös vuodesta toiseen olleet aina yhden ja saman ihmisen vastuulla, kuten esim. kuusen hankinta. Meillä ei tänä vuonna ole joulukuusta. Emme myöskään ole hankkineet lahjoja kummeille, kummilapsille tai tuttaville, joita yleensä olemme jotenkin muistaneet jouluisin. 

Kun läheinen ihminen kuolee, omaisten maailma muuttuu samalla hetkellä turvattomaksi, tuntemattomaksi, lohduttomaksi ja ennen kaikkea yksinäiseksi. Tarve olla muiden ihmisten seurassa on valtava, samoin kuin halu saada heiltä tukea. Tuo tuki voi olla olkapää, johon nojata ja joka kerta toisensa jälkeen kastuu itkuista, korvat jotka jaksavat kuunnella aina uudestaan kertomuksen siitä, miten hän lähti, käsivarret joiden varassa olemista ei tarvitse arastella ja niin edelleen. Tuen ei tarvitse olla sanoja, etenkään alussa. Jossain vaiheessa tarve saada muilta tukea muuttaa muotoaan, ja kertomisen lisäksi tärkeäksi tulee keskustella asiasta pelkän monologin sijaan. Viimeistään tässä kohtaa tilanne muuttuu hankalaksi: monella ei ole valmiuksia keskustella esim. tukehtumiskuolemasta, siitä miltä kuollut ihminen näyttää tai siitä millaista myllerrystä pään sisällä tapahtui kun kuuli uutisen kuolemasta, mikä ehkä näkyy vaivaantuneena kiemurteluna tai ainakin kuuluu latteina roolisanoina. Tai sitten se, joka kuolemasta kertoo, kuvittelee vaivaantuneisuuden, koska on osittain yhä siinä hetkessä, kun elämä pysyvyytensä kannalta osoittautuikin hyvin arvaamattomaksi, toisin sanoen veti maton luottavaisten jalkojen alta pois kertaheitolla. 

Valitettavan usein vainoharhaisuus muiden kiusaantumisesta ja äkillisistä aiheenvaihdoista takaisin mukavuusalueelle on kuitenkin perusteltua. Kuolema ei tartu, mutta toisaalta se ei hyvänä päivänä järin auta pitämään mielialaa korkealla. Repaleiset kertomukset ajasta läheisen kuoleman jälkeen turhauttavat poukkoilevan epäloogisesti kulkevan aikajanansa vuoksi, tarinoissa on uusia aukkoja tai uusia täytteitä ja lopulta koko kuolema on sekava lankavyyhti, jonka sisällä on kuitenkin kipeä ja kauhistuttava tietoisuus siitä, että sukulaisen, ystävän, kaverin, kumppanin tm. rakastama ihminen on kuollut, ja kommunikoinnin tämän jäljellejääneen orvon reppanan kanssa tulisi yleisen sosiaalisen sujuvuuden vuoksi sisältää vähintään ääneenilmaistun surunvalittelun. Sitten voi taas antaa ajan hyvällä omallatunnolla kulua ainakin kuukauden, ehkä parikin eteenpäin, jolloin voi taas etäisellä, helposti toiseen puheenaiheeseen vaihdettavalla viittauksella palata sattuneeseen järkyttävään tapahtumaan. "Ajattelitko hankkia haudalle yksi- vai monivuotisia kukkia?" "Isä varmaan tykkäisi luonnonkuk..." "Joo, mitkäs tähän aikaan kukkii, kanervat ainakin! Näitkö muuten kun oli siirretty kanervia..."

Ja silti juuri tuo kysymys, olkoon niin vaivaantunut kuin ehkä onkin, voi olla läheisensä menettäneelle juuri se mahdollisuus, kun ikävä hellittää hetkeksi päästessä jakamaan edes pienen osan kannetusta surusta - ja taas on toivoa! Ehkä tällä kertaa kertomuksen jakamiselle on tilaa ja aikaa, eikä aukkopaikkoja tai hyppäileviä aikajanan pätkiä enää tarvitse leikata ja liimata limittäin ja lomittain toisiinsa kiinni. Ehkä kaikista kipeimmän päivän kertaaminen alusta loppuun niin, että joku malttaa kuunnella koko tarinan, on ensimmäinen askel surun helpottumiseen.

En osaa neuvoa, mitä tulisi sanoa ja miten olla suruajalla olevan ihmisen kanssa. Tiedän ainoastaan sen, että mikäli tilanteen hankaluudesta huolimatta kuitenkin haluaa olla avuksi, on paras ohje tilanteiden kohtaaminen ja niihin meneminen. Kukaan tuskin nauttii siitä olosta, kun kantaa kuvitteellista ilmateitse tarttuvaa paiseruttoa. On virheluulo, että sureva on niin kiinni surussaan, ettei huomaa ympärillä olevien ihmisten käytöstä - usein myöskin sen muutosta. Päinvastoin, muiden käytös rekisteröityy mieleen ehkä jopa ylikorostetunkin tarkasti, jolloin vaarana on tuntea jätetyksi yksin heti, kun päivään pariin ei kukaan ota yhteyttä.

Toinen ohje - oikeastaan enemmänkin realistinen toteamus - on tämä hokemaksikin muodostunut lause: Se voi sattua myös sinulle. (Ja sattuukin.) Miten haluaisit, että sinuun silloin suhtaudutaan?


Tänä vuonna joulua ei tule eikä ole. Tänä vuonna minun joulustani kuoriutuu pois hirveä hössöttäminen runsaista lahjamääristä, perusteellinen kodin siivoaminen, puoliväkisin naamalle väännetty hartaus aattoiltana ja joulupäivänä jne. Jäljelle jää joulusta se tärkein: kaikista tärkeimpien ihmisten muistaminen ja huomioiminen. Ehkä ensi vuoden jouluun mennessä elämä on jo sen verran normalisoitunut, että entiset kaavat puskevat taas esiin ja pian olen itsekin yksi kassajonossa kiukuttelevista ihmisistä, jotka ovat kaikki pelkkää ohimolla tykyttävää verisuonta. Kuulostaa hienolta ja jalolta tavalta viettää joulua, mutta vaihtaisin tämän joulun vaikka heti edellisvuosien kaltaisiin hyysäysjouluihin. Minulla on vain yksi lahjatoive, mutta se ei toteudu.

Lopuksi muistan kaikkia haasteella. Jos hetken tuumoot ja hoksaat jonkun ihmisen lähipiiristäsi, joka on hiljattain menettänyt hänelle todella tärkeän ihmisen, tai jota muuten on kohdannut suurempi tai pienempikin suru, kutsu hänet kylään, mene itse kyläilemään tai pyydä hänet teelle, kahville, glögille tai mille ikinä ja ole valmis kuuntelemaan. Rohkaise ja rohkaistu itsekin.

Rauhallista loppuvuotta 2010!

Aktivistitoukat

Muusitoukat osallistuvat muiden puuhiensa ohella myös kansalaisaktivismiksi laskettavaan toimintaan. Vaikka ihmisoikeus- tai ympäristönsuojeluasiat ovat tietenkin sellaisia juttuja, joista joka toukalla on omat mielipiteensä ja näkemyksensä, yhteinen nimittäjä löytyy tietyn yhdistyksen helmoihin kietoutumisesta tai niihin kompastumisesta: kaikki toukat osallistuvat Oulun SETA ry:n toimintaan.


Nuoremmat toukkaset ovat saaneet ensi vuoden alusta luottamustehtävän yhdistyksen hallituksen varajäseninä. Vanhin, Kettu-muusitoukka, on 7 lihavaa vuottaan hallituksessa istunut jo aiemmin, ja nyt viettää eläkepäiviä (tahi välivuosia, kukapa sen tietää). Vertaisryhmien vetäjiksikin muusitoukat taipuvat, ja ovat todenneet sen mukavaksi ja palkitsevaksi puuhaksi.


Kesällä muusitoukat iloitsivat 500 muun kanssa karnevalistisessa North Pride -kulkueessa. Vaaleanpunaiset ilmapallot keikkuivat lempeässä kesätuulessa, kun kulkue pyrähti Oulun kaupungintalolta kävelykatua alas torinrantaan ja sieltä pitkälle, leppoisalle piknikille Kuusisaareen. Muusitoukat marssivat sillä kertaa Rovaniemen SETA:n plakaatin takana tukeakseen pienempää järjestöä ja kunnioittaakseen eräiden toukkien juuria.

North Priden viattoman kepeä iloisuus tuikkasi ilmeisesti johonkin tunkkaiseen ampiaispesään, josta pörähti ilmoille muutama historiallisiin asenteisiin jumittunut ärhäkkä pistiäinen. Vaikka itse kulkue oli rauhallinen, tapahtumaa uhattiin pommi-iskuilla. Myöhemmin syksyllä hitaammat pörriäiset pääsivät liikkeelle ja jättivät verellä maalattuja uhkauksia Oulun Setan aktiivin ja parin muun yhteiskunnallisesti aktiivisen henkilön kodin tuntumaan. Viimein joku tuikkasi pikku piikillään, ja pisti paria homoa turpaan näiden poistuttua Setan bileistä.


Kun näiden tapahtumien seurauksena hyvät tyypit järjestivät tapahtuman sloganilla "Yhteinen kaupunki - Me emme pelkää", muusitoukat olivat tietenkin mukana. Ja niin oli noin 150 muutakin hyvää tyyppiä. Marraskuisessa iltahämärässä oli vähän vilpoista kuunnella puheita, mutta vaaleanpunaiset kynttilälyhdyt sentään lämmittivät. Marssin lähdettyä liikkeelle helluntaiseurakunnan feissarit jakoivat osallistujille kutsuja omaan nuorisotoimintaansa. Poliisiystävämme pysäyttivät perjantain alkuillan liikenteen, jotta kulkue pääsi etenemään. Tarkoitus oli marssia yleisesti viharikoksia ja suvaitsemattomuutta vastaan, mutta niin osallistujien motiiveissa kuin uutisoinnissakin marssin teemoista nousi näkyvimmin esiin seksuaalivähemmistöjen oikeuksen puolustaminen. Mikäpä siinä.


Sateenkaarilippuun kääriytyneet muusitoukat siemailivat marssin jälkeen järjestäjien tarjoamia kuumia juomia, ja tuumivat että tällaiseen voidaan osallistua uudestaankin. Kunhan varpaat vaan ehtivät sulaa.

Sien!

Muusitoukkaset kävivät männäviikolla (varsin liukuva käsite tässä tapauksessa) syksyisellä sieniretkellä. Saalis oli ainakin ensikertalaisen silmiin aikas valtaisa: eniten löytyi lampaankääpiä, lisäksi koriin löysi tiensä muutama vaalea orakas ja sekalainen joukko haperoita. Kettu Muusitoukka toimi pääasiantuntijana ja sienten lisäksi tarkasteltiin myös muita luonnonilmiöitä, esimerkiksi sitä, kuinka monta juustopalleroa ihmisen on mahdollista syödä yhdellä kertaa. (Vastaus: n. 16.)

Lopputuotteena oli tällä kertaa oikein maukasta sienipitsaa, jossa oli erinäisten tatteroiden ja muiden sienikkäiden lisäksi jauhelihaa, tomaattikastiketta, paprikaa, sipulia ja emmentaalia!

Toukat Kettu (vas.) ja Mukka (oik.) arvioivat kääpien laadun

Noin 16 juustopalleroa oli virallinen lopputulos

Sushi

Maki-rullat kolmelle

Tarvikkeet ja ruoka-aineet

• 4 dl sushiriisiä
• pullollinen riisietikkaa (esim. Blue Dragon), lisäksi suolaa ja sokeria
• merilevälevyjä (nori)
• tuubi wasabia
• täytteeksi esim.  raakaa ja suolattua kalaa, jättikatkaravun pyrstöjä, kurkkua, avokadoa, paprikaa...
• bambumatto rullien käärimiseen
• soijakastiketta
• hillottua inkivääriä
• syömäpuikkoja
  

Riisin valmistaminen

Eniten sushin tekemistä itse jarrutti pelko riisin valmistamisesta oikein. Miten osaan leikata riisin oikein, kuinka ihmeessä teen sushietikkaliemen ja "pirskotan" sen riisiin! Mistä edes saa sushiriisiä! Sushiriisiä löytyy ainakin Stockmannilta, pienistä aasialaisista ruokamyymälöistä sekä suurimmista marketeista.

Sushiriisin (sumeshi) ehkä rasittavin valmistusvaihe on riisin huuhteleminen kunnes kattilaan laitettaessa se ei enää samenna vettä. Helpointa on pyöritellä riisiä käsin isossa siivilässä juoksevan veden alla sekä lopuksi pari kertaa kattilassa runsaassa vedessä. Huuhtele neljä desilitraa sushiriisiä joko edellämainituin tavoin tai vapaalla tyylillä, ja laita ne riisimäärän huomioonottaen suureen kattilaan. Lisää (ainakin) 4,5 desiä vettä (vettä tulisi olla noin parin sentin verran riisien yllä) ja anna liota viidentoista minuutin ajan. Likoamisen jälkeen kiehauta vesi ja anna riisien kiehua miedolla lämmöllä kymmenen minuuttia. Älä missään vaiheessa sekoita riisiä, myös kannennostelua tulisi välttää keittämisen aikana - riisi ei pala pohjaan, mikäli lämpötila vain on matala! Kiehuttelun jälkeen anna riisin "vetäytyä" poissa levyltä vielä kymmenen minuutin ajan.

Riisin valmistuessa on hyvää aikaa valmistaa etikkaliemi. Kiehauta neljää desilitraa kohden seitsemän ruokalusikallista riisietikkaa, puolikas ruokalusikallinen suolaa sekä neljä ruokalusikallista sokeria. Sekoita kunnes suola ja sokeri ovat liuenneet riisietikkaan ja jäähdytä seos.

Kaada riisi matalaan, laakeaan astiaan ja liruttele etikkaliemi riisin päälle sitä samalla leikaten, eli käytännössä käännellen jollain lastamaisella keittiövälineellä. Samalla riisiä olisi hyvä jäähdyttää, esim. kahdella Normihomolehdellä, kuten seuraavassa kuvassa (tavallinen A4-paperiarkkikin käy).

Seuraavaksi esille otetaan bambumatto, jonka päälle asetetaan merileväarkki. Arkin päälle levitetään (helpoimmiten) käsin jäähtynyttä riisiä. Käsien kostuttaminen välillä vedessä estää riisin takertumista kokonaan sormiin. Riisiä ei levitetä koko leväarkille, vaan arkin yläreunaan jätetään noin kolmen sentin verran tyhjää, jotta rulla saadaan pysymään kiinni. Arkin alareunaan asetellaan pitkittäin (huomaa rullaussuunta!) viipaloidut ainekset.

Kuvassa on ahkera muusitoukka päättänyt rullata makin sisään kurkkua, paprikaa sekä tuoretta merilohta. Täytteiden asetuttua paikoilleen voi loheen sipaista koko pituudeltaan kevyesti wasabia.

Makin rullaus aloitetaan itseä lähinnä olevasta päästä. Bambumattoa apuna käyttäen aletaan kääriä rullaa kokoon pitämällä alkupäässä täytteet suurinpiirtein kasassa. Tässä alkuvaiheessa on hyvä ottaa hyppysillä tuntumaa merileväarkkiin ja pikkuisen avittaa sitä kääriytymään täytteiden ympärille. Kieritä maton avulla koko leväarkki tiiviille rullalle. Tyhjää tilaa rullan sisältä voi poistaa puristelemalla tasaisesti sushipötköä bambumaton sisällä - liika puristelu pursottaa täytteet ulos.

Kun kaikki rullat on kieritelty, annetaan niiden viilentyä ja vetäytyä jääkaapissa. Ennen syömistä leikkaa pötköistä terävällä, tarttumisen estämiseksi etikassa tai vedessä kostutetulla veitsellä halutun paksuisia paloja. Aseta palat tarjolle soijakastikkeen sekä wasabin kanssa. Makeja syödessä voi palasten välillä "neutralisoida" makunystyränsä hillotulla inkiväärillä, jota myös myydään valmiina.

Mikäli haluaa paneutua perinteisten tapojen mukaiseen juomiseen sushin yhteydessä, varataan "alkumaljaksi" sakea, jonka jälkeen siirrytään olueeseen. Alkuruoaksi voi myös tarjota misokeittoa, jota voi nopsasti valmistaa itse tai vielä nopsemmasti ostaa valmiina.

Jälkipuinti

Mikäli haluaa välttää merilevän kääriytymisen rullan sisälle, voi merileväarkin leikata kahtia ennen sen täyttämistä. On kuitenkin makuasia, haluaako sushistaan myös ulkonäön puolesta samanlaista kuin ravintolassa.

Päätypalat tarjoiltakoon merilevästä eniten pitävälle!

Kirje Taivastieltä

Rovaniemen paikallislehti Uudessa Rovaniemessä on viikoittainen paikallisen seurakunnan palsta. 18.8.2010 lehdessä julkaistiin Samuel-papin seuraava kirjoitus otsikolla Kirje.

"Hei ystäväiseni! Olen pahoillani, että jotkut olivat hyökänneet kulkuettanne vastaan. Nimittely ja muu kiusaaminen eivät ole milloinkaan oikein. Fyysinen ja henkinen väkivalta on tuomittavaa!

En varmaankaan pysty ymmärtämään pohjimmiltaan, miksi te rakastatte toisianne, mies miestä, nainen naista. En myöskään tiedä, oletteko koskaan kyseenalaistaneet valintaanne? Joka tapauksessa me olemme aikuisia, eli voi olettaa että olemme tarpeeksi fiksuja vastaamaan valinnoistamme.

Toivon teiltä kuitenkin kunnioitusta ja suvaitsevaisuutta niitä kohtaan, itseni mukaan lukien, joiden mielestä oikein on vain miehen ja naisen välinen parisuhde ja avioliitto. Se on mielestämme Raamatun mukainen asia, eikä tämä ole mitenkään vanhentunut. Ei ole kysymys mistään fobiasta, vaan perinteisestä tavasta tulkita Raamattua.

Ympärillämme media rummuttaa sanomaanne. Siitä huolimatta haluaisin haastaa teitä pohtimaan, mikä on oikein ja väärin. Joskus tosiasioiden tunnustaminen voi tehdä kipeääkin. Jos mietitte, onko suhteenne oikein, etsikää vastauksia avoimin mielin Jumalan Sanasta eli Raamatusta. Jos Jumalan Sana koskettaa ja Pyhä Henki kehottaa parannukseen, on mahdollista palata takaisin.

En sano, että tällainen muutos olisi helppo, päinvastoin. Uskon kuitenkin, että se on mahdollinen. Jos tällaiseen muutosprosessiin haluaa lähteä, tukea on tarjolla. On ihmisiä, jotka eivät "heitä kivellä" lankeemuksen tullessa, ja ovat kärsivällisiä ja ymmärtäväisiä.

Saatatte ajatella eri tavoin kuin minä. Tällöin, pyritäänhän molemminpuoliseen kunnioitukseen ja suvaitsevaisuuteen. Se on ihmisarvon osoittamista. Ystävällisin terveisin

Samuel-pappi"


Vai niin. En pohjimmiltani ole vaikuttamishaluinen, mutta tällaista tekstiä, jossa ehdotetaan Jumalan rakkaus lipevin ja selkeästi tekopyhin sanoin, en voinut sivuuttaa. Kirjoitin vastineen omalla nimelläni ja se julkaistiin kokonaisuudessaan heti seuraavalla viikolla, eli 25.8.2010.

 "Hyvä Samuel-pappi,

Kirjoitit 18.8.2010 Uudessa Rovaniemessä Kirjeessäsi näennäisesti ymmärtävin sanankääntein asiasta, jota olet varmasti pohtinut. Pyydän sinua pohtimaan tarkemmin ja etenkin sitä, mitä omassa kirjoituksessasi halusit sanoa, sillä selväksi se ei käynyt.

Et käytä suoraan sanoja homo, lesbo tms. Kun kuitenkin tunnustat, ettet ymmärrä naisen rakkautta naiseen tai miehen rakkautta mieheen, kohdistat viestisi homoseksuaaleille. Alkusanoissa ulkoistat viime kesänä Helsingissä järjestettyyn pride-kulkueeseen hyökänneet ihmiset itsesi kaltaisista ihmisistä. Pohdin kuitenkin itse millaisista kodeista ja kotien opeista hyökkääjät olivat alunperin saaneet idean käydä kyynelkaasun ja savupommien kera kulkueen kimppuun. Hyökkääjät, tai kuten sanoit, "jotkut", eivät ole vain persoonattomia ja kasvottomia ihmisiä jossain minne emme näe, vaan kuten homoseksuaalejakin, heitä voi tulla ja tuleekin päivittäin vastaan.

Näkemystäsi tukevaan, niinsanottuun perinteiseen tapaan tulkita Raamattua en suuremmin voi puuttua, sillä kukaan ei ole pystynyt selittämään mitä se varsinaisesti on etenkin ristiriitaisuuksiensa valossa. Mies ei saa maata miehen kanssa kuten makaa naisen kanssa, mutta kuitenkaan emme riennä pesemään vaatteitamme koskettuamme "kuukautistilassa" olevan naisen makuusijaa saati koe itseämme sen vuoksi epäpuhtaaksi. Rohkenen ajatella kyseisten sääntöjen laatimiseen vaikuttaneen esimerkiksi tuolloin vallinneet taisteluissa käytetyt keinot häpäistä vastapuoli, hygieeniset olosuhteet sekä muut seikat, jotka ovat roimasti muuttuneet noin 2000 vuodessa. Valitettavasti henkinen kehitys on hitaampaa.

Murheellisinta on väitteesi, että homoseksuaalisuus on valinta. Takuulla suurin osa homoseksuaaleista on "kyseenalaistanut" valintansa, eli potenut erilaisuuttaan ympäristön rummuttaessa median ohella ei pelkästään homoseksuaalisuuden sanomaa, vaan myös perinteisten arvojen perinteikästä noudattamista, muun muassa heteronormatiivisuutta. Haluaisit haastaa homoseksuaalit pohtimaan oikeaa ja väärää, vaikka tosiasioiden tunnustaminen sattuisikin. Mikä on tämä tunnustettava tosiasia? Että homoseksuaalisuus on väärin ja parannettavissa Jumalan Sanalla, jolloin eheytetty homoseksuaali "palaa takaisin".

Olen itse ollut kolme vuotta parisuhteessa naisen kanssa. Homoseksuaali olen ollut luultavasti syntymästäni saakka, sillä en ole tehnyt valintaa miesten ja naisten välillä. Uskovainen olen ollut useita vuosia, joiden aikana olen toki pohtinut myös Jumalan hyväksymistä ja hyväksymättömyyttä ja kärsinyt ulkopuolisuudesta niin kirkossa kuin yksin Jumalalle puhuessanikin. Ennen nykyistä seurustelukumppaniani olin kaikesta vilpittömästä rakkaudesta ulkopuolinen sekä tietoisesti syntejä toistava. Siihen elämään ja siksi ihmiseksikö tulisi palata nyt, kun kykenen rakastamaan inhimillisyyden asettamin raamein kuitenkin ehdottomasti ja kunnioittavasti niin muita, itseäni kuin elämääkin? Karkeasti ajatellen ajatusmaailmasi mukaan tarpeeksi Pyhää Henkeä itseeni imettyäni kykenisin rakastamaan myös miehiä romanttisessa mielessä. Kysyn kuitenkin, enkö omana itsenäni, Jumalan kuvaksi luotuna ja Jumalasta turvaa etsivänä, ole jo perillä?

Ajattelen, kuten ennakoitkin, eri tavoin kanssasi. Kuin sinä myös minä toivon molemminpuolista suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta. Ehkä joskus ei ole enää tarpeellista tällä tavoin valita puoliaan tai tulla jaotelluksi toiselle puolelle. Ehkä joskus ihmisarvo kuuluu lähtökohtaisesti kaikille, edes nykyistä suuremmalle osalle ihmisistä, ja Raamatun kirjaimellisen tulkinnan sijaan todella sekä rakastaisimme että kunnioittaisimme lähimmäisiämme sellaisina kuin he ovat.

Ystävällisesti,

X. X."


Tämän jälkeen olen käynyt Samuel-papin kanssa keskustelua sähköpostitse, tämän toiveesta. Tosin en kykene varsinaisesti kutsumaan keskusteluksi kommunikointia, jossa eriteltyä pohdintaa seuraa suoria, näennäisesti tilanteeseen sopivia lainauksia Raamatusta. Jos lähtökohdat ovat täysin erit - onko homoseksuaalisuus syntiä vai ei - on mahdotonta kuvitella keskustelun kulkevan mitenkään hedelmällisesti. Huomioiden siis sen, että pelkkä siteeraaminen ei vie asioita kovinkaan eteenpäin. Ei minua tarvitse lyödä Raamatulla päähän, kirjat ovat lukemista varten. Tulkinta olisi myös suotavaa.

Papu

These are some of my favourite things. Siis: mukana kulkevaa romua ja muuten vain elähdyttäviä asioita.

Kettu

Omaa esittelyä varten kokosin kuvaan suurimman osan omistamistani pinsseistä ja rintamerkeistä. Jotkut lempparit ovat hajonneet tai hävinneet ajan saatossa, mutta aika hyvin minusta kertova kokoelma niitä kertyi. Vakosamettitakin rinnuksiin kiinnitetty, tietenkin.

Mukka

Hei vaan hei! 


On kohteliasta esitellä itsensä aluksi. Koska sompailen parinkin kaupungin väliä ees taas, lienee kuvaavinta esitellä matkakumppanini Käsjveskan sisälmys.

Kieli poskeen, let's dance.